Aargh! Tuntuu ku kaikki kaatuis päälle... henkisesti tarkoitan. mut pätee myös konkreettisesti, koska mun kirjapino petti ja 3/4 kirjoista tuli suoraan päälle, pää on vieläki kivan kipee. Onneks äiti ja isä on ny ulkona, ni rauhassa voin kirjotella, ettei joku oo hönkimässä niskaan "hei, sun pitäis siivota!"

No kyllähän minä sen tajuan, mutta 1. ei kiinnostais millään, 2. jos joku tuputtaa sitä mulle koko ajan, niin eihän se innostus siitä nouse vaan enemmänki laskee pakkasen puolelle.

Ainiin, haluun tässä vaa ilmotella, et mä en oikeesti yleensä oo tämmönen angst ranteet auki ihminen. Mut jokaisella on kaikenlaisia päiviä. Ja kyllä mä uskon, et te tiiätte sen. Mut miks just angst nyt. no ton "kaikki kaatuu päälle" tunteen takia ja sen takia, et just nyt mulla on ihan sika ahdistunut olo.. Mun ei tekis mieli tehdä oikeestaan mitään... muuta ku maata sängyllä.

Mun huone...on inhottava. Monet ajattelee, että pieni huone on helpompi pitää puhtaana/siistinä. Ja kattia kanssa. Kyllä se onnistuu, jos ei oo juurikaan tavaraa. Pieneen huoneeseen mahtuu vähemmän säilytystilaa, joten tavarat jäävät monesti lattialle ja vaikke tavaroita lattialla paljoa olisikaan, se näyttää silti sotkuisemmalta kuin iso huone, koska siellä on enemmän tilaa. Mutta niin, jo eilen aloin siivoamaan tätä, ja tänäänkin olen 13 eteenpäin siivonnut. Arvatkaapa vaan, onko tämä siisti. No ei ole, on tämä vähän siistimpi kun eilen, muttei paljoa. Ja se ärsyttää, täällä raatanu eikä tulosta näy missään. Huomenna tulee mummi ja ukki. Ne kattoo, ainakin mummi kattoo aina huoneet, et missä järjestyksessä. Se sais sydänkohtauksen mun huoneesta, eli en voi jättää tätä näin. Ja sitten kun ne tulee jo joskus 11-12 aikaa, joten aikaa ei ole siivota. 15 aikoihin lähdetään serkun synttäreille. Mun siis täytyy nyt siivota niin kauan, kunnes tämä on siedettävän näköinen.. Eli menee myöhään. Kiva, sitten kun mut herätetään oon ihan poikki ja mitenköhän sitten jaksan niillä synttäreillä. Muo nälättää, janottaa ja nukuttaa just nyt samaan aikaa, joten se todellakin auttaa tätä tilannetta ; /

Sitten, mun yks lempibändeistä nimeltä Ayabie. Se lopetti, kuulin siitä eilen, taino ny se on sillee toissapäivänä. Toi lopettaminen oli mulle aika kiva shokki. Ja mun tekis niinku nyt itkee, mutten viitti, koska musta tuntuu, et se olis ristiriitasta sitä kohtaan, et kumminkin kunnioitan sitä päätöstä. Sillon kun luin siitä ekan kerran mä itkin... vähäsen, mut sitten ku menin nukkuun päätin, etten haluu osottaa sillee, etten kunnioittais niitten päätöstä, vaikka se surullista onkin, etteivät he enää soita yhdessä. Onneksi kuitenkin kaikki jäsenet jäivät musiikkialalle. Aoi sooloilee ja muut jäsenet järjestävät omaa, uutta bändiään. Kun kuulin, että Ayabie lopettaa mieleen tuli kaikki muistot. Ensimmäisestä kuuntelukerrasta siihen päivään, jolloin kuulin heidän lopettamisestaan. Kuinka toivo mielessä odotin, että he tulevat Suomeen, mutta valitettavasti niin ei koskaan tapahdu.. sillä kokoonpanolla. Kuitenkin kannatan Aoin soolo-uraa ja Inten, Yumen, Kenzon ja Taken bändiä. Onneksi kaikki pysyvät kuuluisuudessa.

Yksi stressinaiheuttajistani on koulu. Me saatiin Torstaina ekat läksyt. Mä päätin, että nyt ysin mä yritän tosissani, teen kaikki läksyt, kirjalliset kuin lukuläksytkin, silloin kokeisiinluku on vain kertausta. Torstain jälkeen kotona päivä tuntui helpolta, läksyt menivät nopeasti. Enkusta kun tuli kirjoittaa muutama lause kesästä ja Matikassa piti tehdä sellanen moniste ja siinäkin vaan vedettiin viivoja pisteestä pisteeseen tyylisesti. Perjantaina tuli hieman enemmän, mutten ole saanut niitä vieläkään tehtyä. Koulunalku ei stressannut, muttakun tuntuu, että läksyjä vaan tulee kokoajan enemmnä. Ei vielä kamalasti, mutta kuitenkin silleen, että menee jo kaks tuntia. Ja pahin päiväkun tulee olemaan juuri maanantai, kun on 8-15. Sen jälkeen on tanssi, joten en ehdi käydä kotona..

Nykyään on tullut paljon kaikenlaisia kuolin ja onnettomuusilmotuksia. Ne masentavat, varsinkin kun tietää/tuntee henkilön.
Oli todella kurjaa lukea Moran:in basistin (Zillin) menehtyneen. Ja kun katsoin kuolinsyyn "terveydentilan heikkeneminen". Reaktio oli "Eiii." En ole kuunnellut Morania paljoa ja menetys ei silleen henk. koht. ihmisenä tuntunut (tuntuu kauheelta sanoo näin) kamalasti, koska bändistä en edes tiennyt. Menetys ei... masentanut, mutta hetkellisesti tuli haikea olo, koska tiesin kuitenkin Moranin olevan J-rock -bändi, kuolintapa oli sama kuin Jasmine You:lla. Zill jäi tauolle heikentyneen terveydentilansa takia ja heidän piti palata pian tauolta. Moranilta lähti myös kitaristi, joten Versailles:in lisäksi siinä oli montaa muutakin bändiä. Oli myös hyvin harmittavaa lukea, että Vistlip menetti managerinsa auto-onnettomuudessa. Voitte kuvitella minkälaisen hetkellisen shokin sain kun luin, että Vidoll jää tauolle Juin (laulaja) heikentyneen terveydentilan takia. Onneksi se ei olekkaan (tietääkseni) vakavaa, vaan jokin kurkunpääleikkaus. Ja he palaavat heti kun hän toipuu. Mutta jos puhutaan ei j-rockkiin liittyvistä onnettomuuksista ja kuolemista, tai nyt tarkoitan lähinnnä kuolemia. Ei, minun kukaan läheinen sukulainen ei ole kuolemaisillaan tai kuollut, mutta. tiistai-iltapäivänä istuin ruokapöydässä kahvilla muun perheen kanssa, sitten äiti kysyy, että muistanko ensimmäisen rehtorini Markku Lehtisen. Vastaan myötävästi, ja alan kertoa kaikenlaista, mitä hän sinä vuonna järjesti. Äiti vaan keskeytti ja sanoi, ettei asia ole mukava. Katsoin häntä whataa ? -ilmeellä. Ja sitten hän kertoi, että hän oli kuollut. Katsoin häntä ei-voi-olla-totta- en-usko- ilmeellä. Sitten tajusin, että se oikeasti oli totta. Tuli hieman haikea olo, koska vaikka hän oli vain vuoden rehtorinani, koska meni eläkkeelle kun siirryin toiselle luokalle, tiesin hänet. Ja tiesin, että hän oli hyvin mukava mies. Se oli aika shokkaava hetki, sillä äiti ei antanut armoa vaan latoi kaikki asiat pöytään samantien, mikä on/oli mielestäni parempi, kun olisin saanut tietää myöhemmin. Mutta siis erään saman koulun, eli ala-asteeni opettajan mies ja äiti olivat kuolleet lentokonetapaturmassa mistä ollaan puhuttu. Se tuntui myös kamalalta, sillä kyseinen opettaja oli todella ihana ja mietin miltä hänestä mahtoi tuntua.

Ja nytten kun on ollut noin paljon kuolema/surullisia juttuja olen alkanut miettiä enemmän Jasmine You:ta ja Hideä.
He kaksi olivat todella lahjakkaita soittajia, Hide myös laulaja. He lähtivät täältä liian aikaisia... mielestäni.
Hide olisi täyttänyt vasta 33 ja Jasmine You ehti täyttää jopa 30.
Heillä olisi ollut paljon annettavaa ja vaikken tiennyt heitä kumpaakaan heidän elinaikanansa, heidän kuolemansa liikuttaa minua kovasti.
Nykyään pidän Hiden musiikista paljon ja mielestäni hän oli upea persoona, mitä lehdistä olen lukenut ja videoita katsonut.
Jasmine Youhun tutustuin silloin kun tutustuin Versaillesiin, itseasiassa olin kuunnellut heitä viikon, vaikka se lähinnä oliki Serenadea, eikä Jasminen aikaisia musiikkivideoita. Sitten siskoni kertoi minulle, kun kysyin, että kuka on basisti? Hän siis tiesi enemmän Versallesista, koska minulle bändin esitteli. Nykyään kunnioitan Jasminea kovasti ja toivon, että olisin saanut nähdä hänet esiintymässä yms.
Minulla on kumpaakin henkiöä ikävä, silleen. En osaa ikävöidä sillein, kun en tiennyt heistä mitään, mutta. Rest in Peace.

Muo harmittaa, koska mun siskolla on nyt kans joku Angst vaihe, ja mä pelkään, et mitä se tekee seuraavaks.
Ennen, pari päivää sitten kun me mentiin samaan aikaa juomaan me puhuttiin niitä näitä. Nyt kummatkin on hiljaa. Se vaan juo juomansa ja lähtee. Ja ei aina vastaa jos kysyn jotain. sitten se näyttää siltä, kun sen käteen sattuis ja kun kysyn, ni se sanoo et siellä o vaa pikkunaarmuja, ettei mun niitä tarvi nähä. Se pitää pitkähihasta ja mä en tiiä... onks se esim. viillelly.
Muo pelottaa sen puolesta, koska nyt se ei ees naura enää. Jos joku sanoo jotain se vaa hymähtää tai ei ees sitä. Kattoo vaa sitä joka puhu.
Ja jos yritän sanoo jotain hauskaa ja se kattoo muo silleen, musta tuntuu et se oli maailman huonoin juttu, vaikka vanhemmat sille hykerteliskin. Ja ku se angstaa niin paljon, nii en viitti purkaa sille mieltäni, ja nytte viikonloppusin mulla ei oo ketään jolle avautua. Monesti meinaan niihin liittyy jollain tapaa j-rock ni äidillä ja isällä menis hermo. jaja sen takia on hyvä, että on blogit, ni sinne voi kirjottaa, koska kirjotettavaa on paljon, as you can see, niin ei voi tavalliseen päiväkirjaankaan kirjoittaa, käteen vois vähän sattuu enkä ees löydä mun päivistä.
Ihanaa ku voi kirjottaa nää asiat sisältä, vaikka nyt te saisittekin sellasen kuvan, et oon vaa joku pikkunen angst nulikka, joka ei tajuu, et maailma on oikeesti hyvä paikka elää. Oikeesti en ees sillee Angstaa paljoo, mut nyt se varmaan johtuu osittais siitä pienestä stressimäärästä.